Pikkis-kirjat kertovat rohkeudesta, ystävyydestä ja minuudesta

Kaikki alkoi lapsista. Ne vaihtoivat jossain vaiheessa ulvomisen kysymyksiin kasvamisesta, elämästä ja ihmisistä. Olin säännöllisesti pulassa jo eskari-ikäisen kysymysten kanssa, mutta sitten alkoi koulu. Eteen tulivat ensimmäiset isot vastoinkäymiset ja itkut.

Siinä missä aikaisemmin kaipasin tietokirjaa fyysisestä kasvamisesta kuten hampaiden vaihtumisesta, huomasin puhuvani yhä useammin henkisestä venymisestä: siitä, mikä on oikein ja väärin, mitä on ystävyys ja ystävällisyys, mikä on rohkeaa ja mikä vain pöhköä.

Olin etiikan opettajaksi hieman valmistautumaton, mutta onneksi näkökulmat menivät paremmin läpi tarinoiden kautta. Kirjoitin Pikkiksen seikkailut ja jatko-osan lapsille vertaistueksi: millaista on toheloida, voittaa ennakkoluulot, tutustua uuteen ystävään ja olla oma itsensä.

Olen myös kirjoittanut tarinat niin, että Pikkiksen sukupuolen lapsi saa päättää ihan itse. Sukupuolella ei nimittäin ole merkitystä, kun rohkeudesta puhutaan ja päähenkilöön voivatkin samaistua kaikki Pikkiksen sielunkumppanit, olivat he sitten aikuisia tai lapsia, tyttöjä tai poikia, tai ihan mitä ovat.