Keitä mörököllimetsässä asuu?

Mitä mötököllit ovat?

Mörökölli (moeroecoellimus forestus) on pörheä, hieman sinua pienempi melkein oikea otus. Melkein oikea tarkoittaa sellaista, että jotkut ihmiset voivat mörököllejä nähdä, mutta eivät kaikki. Kuten tosikot ja mäntit. Jos vaikka tosikon nenän edessä seisoisi mörökölli, hän sanoisi vain “kas, onpa hassu karvainen kanto” ja jatkaisi matkaansa tajuamatta mistään mitään. Mutta sinun kaltaisesi fiksu tyyppi näkisi mörököllin varmasti. 

Me ihmiset tapaamme sanoa, että jos joku on vähän äreä tai juro, hän on kuin mörökölli. Mutta se on puppua! Mörököllit ovat maailman lempeimpiä otuksia. Jos joku on oikeasti kuin mörökölli, hän on rauhallinen, utelias ja vähän ujo. Mutta älä sano sitä mörököllille. Ne kun uskovat olevansa hurjan rohkeita.

Mörökölleillä on tärkeä tehtävä: maaliskuusta marraskuuhun ne hoitavat metsän asioita. Jos ihmettelet, että mitä hoitamista muka on metsän asioissa, niin voin kertoa, että paljonkin! Pitää tarkistaa, että aurinko nousee ja laskee ajallaan. Täytyy huolehtia, että puro kuljettaa vettä ja metsän kaivona toimiva Kuulampi pysyy täynnä. Erityisesti metsässä risteilevien polkujen pitää olla siistissä kunnossa, sillä kävyn päälle astuminen sattuu mörököllinkin paksunahkaiseen jalkapohjaan, eikä kukaan halua papanoita varpaan väliin, yök. Myös pulaan joutuneita otuksia mörököllit auttavat, ihmisiäkin.

Vuoden pimeimmän ajan mörököllit viettävät hiljaiseloa, talvipötköttelyä, ja poistuvat kotikoloistaan vain kerran viikossa tarkistamaan, että metsässä on kaikki kuten pitääkin. Muutoin ne köllöttelevät takan ääressä, napostelevat säilömiään kesän herkkuja, veistelevät puusta kuppeja ja koruja, kertovat tarinoita, lukevat kirjoja ja torkahtelevat, paljon. Nuorille mörökölleille talvi on tärkeää aikaa, sillä silloin käydään köllikoulua ja opetellaan uusia, tärkeitä metsätaitoja.

Jymykivet

Jymykiviä on yhteensä 7 kappaletta. Ne ilmestyvät yksi kerrallaan nuoren mörököllin tyynyn alle aina kun tämä on osoittanut luonteenlujuutta ja erityistä rohkeutta. Jymykiven saa kun
1) pyytää apua,
2) tekee oikein vaikka se on vaikeaa,
3) tutustuu uuteen ystävään,
4) kokeilee uutta,
5) pyytää anteeksi,
6) auttaa tuntematonta ja
7) on oma itsensä.
Kun kaikki jymykivet ovat koossa, mörökölli on valmis itsenäisiin seikkailuihin ja viettämään metsässä yön omin nokkineen.

Pikkis ja hänen perheensä

Mörököllit asettuvat yleensä asumaan kuusenpeffaan, joka on mukava ja suojaisa paikka vaikka retkeilijän yöpyä. Pikkis perheineen asuu syysmyrskyssä kaatuneen valtavan kuusen alla lähellä suurta poppelia. Pikkiksen perheeseen kuuluu rauhallinen ruoanlaittoa rakastava Iskä, mörökölliyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Äiti sekä Pikkiksen sisarukset Mini ja Muru. Pikkuinen Mini vasta harjoittelee mörököllien tehtäviä ja metsänhoitotaitoja, mutta Muru on jo melkein aikuinen ja asuu omassa luolassaan Kuulammen rannalla ystävänsä Tipan kanssa. Muru näyttää aivan erilaiselta kuin muut perheenjäsenet, ja Äiti onkin kertonut, että Muru tuli heidän perheeseensä sattuman kautta. Mörökölliperheeseen voidaan kutsua kuka vain kiva tyyppi.

Kirppa ja hänen perheensä

Kirppa on Pikkiksen sydänystävä, jonka Pikkis tapasi ensimmäisenä työkesänään. Kirppa muutti Pikkiksen seinänaapuriksi Murun entiseen huoneeseen, kun hänen oma kotinsa jäi lumivyöryn runnomaksi. Mahaplätsistä alkanut ystävyys on säilynyt erityisesti siksi, että nuoret mörököllit ovat luonteiltaan hyvin erilaiset: Pikkis on ujo jännittäjä ja Kirppa taas höveli toheltaja. He täydentävät hyvin toisiaan, ja hoitavat yhdessä metsän asioita kuten kaikkien kunnon mörököllien tapoihin kuuluu.

Korppi Hiili

Hiili on Pikkiksen ystäväkorppi. Pikkis löysi Hiilen pienenä pesästä pudonneena rääpäleenä, joka oli loukannut siipensä, ja otti sen kotiinsa hoitaakseen. Pikkis ruokki korpinpojan kuntoon ja opetti sille käteviä temppuja kuten posteljoonina toimimista. Seuraavana keväänä Pikkis vei Hiilen Vaaran jyrkänteelle, jossa muut korpit asuvat. Hiili jäi sinne, mutta ystävyys jatkuu edelleen.

Metsänpeitto

Metsänpeitto on tila, jossa kokenutkin kulkija kadottaa suuntavaistonsa ja tolkkunsa. Tässä ulottuvuudessa kaikki metsän asiat tuntuvat olevan väärinpäin ja nurinkurisesti: jos kävelee eteenpäin, peruuttaakin taaksepäin, jos yrittää kiivetä puuhun, kaivoikin tosiasiassa kuoppaa maahan. Metsänpeitosta pääsee pois vain toimimalla täysin päinvastaisesti kuin järki sanoo. 
Metsänpeitossa saattaa myös tavata melkein oikeita otuksia kuten metsän haltioita ja keijuja, joilta voi kysyä neuvoa. Joskus ne neuvoivat, joskus eivät. Salamanteri Sim on tällainen erikoishahmo.

Sumusilmä

Mörököllivanhemmat muistuttivat usein nuoremmalle väelle, että jos metsässä ei toiminut järkevästi, vaan juoksenteli päätä pahkaa, möykkäsi, riehui ja hölmöili, saattoi suututtaa metsän rauhaa rakastavan, läpikuultavan valkoisen aaveen, Sumusilmän. Herkkäkuuloinen Sumusilmä ei pidä melusta vaan levittää polulle möykkääjän ympärille niin paljon paksua sumua, että riehupäisinkin mörökölli menee ihan pökerryksiin. Ja olipa joku mörökölli kuulemma muuttunut kohtaamisen jälkeen turkiltaan vitivalkoiseksi.